maanantai 18. joulukuuta 2017

Ensiaskeleet kohti unelmien hääpukua

Hääpuku on ollut ehdottomasti minulle häidemme suunnittelun isoin haaste. Minulla on ollut selkeä visio lähestulkoon kaikesta muusta häihimme liittyvästä, mutta oma asuni on aiheuttanut minulle huolta ja ahdistusta. Havahduin hääpukuahdistukseen jo vuosi sitten, kun eräs ystäväni yhtäkkiä kysyi, minkälainen hääpuku minulle on tulossa. En osannut vastata kysymykseen yhtään mitään. Kun selailin Pinterestissä pinnaamiani hääpukujen kuvia, niistä ei ollut luettavissa esimerkiksi jotain tiettyä mallia tai siluettia, joka näyttäisi toistuvan minua miellyttävissä mekoissa. Minun silmääni monenlaiset mekot ja yksityiskohdat näyttivät hyviltä, mutta yksikään mekko ei tuntunut omalta. Häälehtiä selaillessa kaikki mekot näyttivät loppuviimein samalta ja oma visioni tuntui painuvan vain syvemmälle kaukaisuuteen. Olen häiden parissa työskennellessäni nähnyt kymmeniä ellen satoja hääpukuja. Hääpuvussa on mielestäni aina jokin erityinen taika ja jokainen morsian on kaunis hääpäivänään. Jollain tasolla minusta kuitenkin tuntui, että kaikki mekot toistavat samantyyppistä kaavaa, joka taas ei istu ollenkaan omiin ajatuksiini. Aloin kesän ja syksyn edetessä pohtia, onko minussa jotain vikaa, kun en saa yhdestäkään hääpuvusta aikaan wau-tunnetta. 


(kuva: pexels.com)


Minulla on kaikesta pohdiskelusta huolimatta ollut jonkinlainen hentoinen ajatus siitä, minkälaista henkeä haluaisin pukuni välittävän, mutta tekninen toteutus on ollut sumun peitossa. Toivoin pukuni olevan ennenkaikkea yksinkertainen, herkkä, klassinen ja elegantti. Halusin, että katson kymmenienkin vuosien päästä hääkuviamme ja ajattelen, että pukisin vieläkin saman mekon päälleni. Vaikka toivoin klassisuutta, halusin silti, että mekossani olisi jokin juju tai yksityiskohta, joka siitä jäisi mieleen. En missään nimessä halunnut mitäänsanomatonta ja liian yksinkertaista hääpukua. Minulla oli myös monia ajatuksia siitä, mitä en missään haluaisi hääpuvussani olevan. Ehdottomalla ei-listalla minulle olivat sydämenmuotoinen pääntie, olkaimettomuus ja perinteinen A-linja. Materiaaleista kieltolistallani olivat satiini ja kokonaan pitsistä valmistetut mekot. Näillä kriteereillä rajasinkin aika suuren osan mekoista etsintäkenttäni ulkopuolelle.


Ensimmäinen oikeasti silmääni miellyttävä mekko tuli vastaan vuoden 2017 kevättalvella. Satuin näkemään Facebookissa Ateljé Tuhkimotarinan omistajan Heidi Tuiskun käsialaa olevan mekon, joka oli mielestäni aivan täydellinen. Olisin voinut ostaa kyseisen mekon siltä istumalta. Kun aloin selailla Heidin mallistoja, huomasin että hänen tyylissään oli juuri sitä klassisuutta ja pientä särmää, jota omalta mekoltani toivoin. Olin jo tuolloin sähköpostitse yhteydessä Heidiin ja kysyin lisätietoja ihastelemastani mekosta. Sain hyviä vastauksia, mutta jostain syystä ajatukseni ei ollut vielä kypsä lopullisen päätöksen tekemistä varten. Asia jäi ja unohtui kevään edetessä. 

Kesän ja syksyn läpi kahlailin nettiä ja häälehtiä sillä ajatuksella, että jostain varmasti osuu silmiini se mekko, joka aiheuttaisi sen maagisen tunnereaktion. Niin ei kuitenkaan käynyt. Lopulta päätin katsella jälleen kerran Heidin tuotoksia ja huomasin, että olen edelleen täysin ihastunut Heidin tyyliin. Päätin, että jos se vain Heidin aikatauluihin sopii ja on mahdollista, pyydän häntä suunnittelemaan ja toteuttamaan hääpukuni. Onneksi mahduin vielä ensi kesän mittatilauskalenteriin ja nyt olen matkalla kohti unelmieni mekkoa. Lukijat tulevat varmasti kevään mittaan kuulemaan ajatuksia ja vinkkejä hääpuvun teettämiseen liittyen.



Hääpukuasian loppuunsaattaminen on ollut suuri huojennus. Minua myös ilahduttaa suunnattomasti ajatus siitä, että mekkoni on suomalaisen yrittäjän valmistama, uniikki ja ainutlaatuinen. Myös istuvuus ja sopivuus on mittatilaustyön mukana taattu. Kaiken kaikkiaan olen enemmän kuin tyytyväinen omaan valintaani hääpuvun teettämisestä. Olen tammikuussa menossa Helsinkiin tapaamaan Heidiä, joten viimeistään silloin saatte lisäinfoa suunnitteluprosessin etenemisestä. Jo tässä vaiheessa voin ilokseni todeta, että teettäminen on paljon edullisempaa kuin osasin ajatella.

En halua vielä tässä vaiheessa paljastaa paljoa tulevasta mekostani. Pukuni tulee olemaan klassinen ja selkeälinjainen. Puvussa on myös se peräänkuuluttamani pieni juju, jota olen kaiken aikaa toivonut. Kurkistuskuvia saattaa ilmaantua kevään aikana instagramiin (@meikkihullumorsian).

Mitä ajatuksia lukijoilla on hääpuvun teettämiseen liittyen? Onko kukaan päätynyt samaan ratkaisuun?

6 kommenttia:

  1. Hieno päätös! Oli tosi kiva myös kuulla tarina teettämispäätöksen takaa. Puvustasi tulee varmasti upea ja juuri niinkuin sanoit: uniikki ja suomalaisena käsityönä tehty <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanista sanoistasi, Krista! <3

      Poista
  2. Se tapa täytyy valita, joka itse eniten miellyttää. :) Suunnittelemalla itse saat varmasti juuri sellaisen mekon, josta olet haaveillut. Se on varmasti paras vaihtoehto, jos mikään valmis puku ei ole sytyttänyt!

    VastaaPoista
  3. Jään innolla seurailemaan puvunteettämisprosessia, sillä itse olen vahvasti kallistumassa hääpuvun teettämiseen. Olen ollut jo useaankin ompelijaan alustavasti yhteydessä, mutta varsinaisia päätöksiä tarvitsee tehdä vasta vajaan vuoden päästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, että olet myös valitsemassa teettämisprosessin. Toivotaan, että omista kokemuksistani tulee olemaan hyötyä. :)

      Poista